Harmaus maximus

Tällaisina päivinä arki on harmaata ihan sanan mukaisesti. Näkymää työhuoneen ikkunasta ei voi hyvällä tahdollakaan kovin pirstäväksi tai inspiroivaksi sanoa. Harmaata, harmaata, harmaata...

Harmaa ei koskaan ole ollut mikään lempivärini. Kaikista kamalin harmaa on sellainen haalean vaalean harmaa. Tuntuu, että se vie viimeistekin värit ja voimat. Jos harmaata pitää olla. niin sitten tummanharmaata kiitos.

Googlettelin, mitä netti sanoo harmaasta ja löysin tuollaisen sitaatin 

Harmaa on soinniton ja liikkumaton. Mutta tämä liikkumattomuus on toisen luonteista kuin vihreän rauha... harmaa on sitä liikkumattomuutta, joka on lohdutonta.
Wassily Kandinsky

Näin on!
 

Hei hei heijastin!

aarikka.com

Heijastin on nyt erittäin ajankohtainen. Itselläni on ihan tavallisia heijastimia. Heijastin asiaa miettiessäni tuli mieleen pankkien ja vakuutusyhtiöiden heijastimet silloin, kun olin lapsi. Osuuspankin heijastin näytti tältä Jakaakohan kyseiset laitokset enää heijastimia vai toimivatkohan niin tiukalla budjetilla yt neuvotteluiden puristuksessa, että ei ole varaa heijastimia jaella. Jokainen hankkikoon itse heijastimensa! Tuo 70-luvulta päivää -blogi on muuten aika huikea. Ihan vasta siihen törmäsin ja jotain elementtejä lapsuudenkodista sieltä löytyy.

Sitten minulla on pari taiteellisempaa heijastinta. Ensimmäinen on joulutorilta ostettu Naisten pankin heijastin ja toinen Soma collectionin heijastin. Tähän kirjoitukseen minut innoitti Kummitustalon kuvakirja -blogin arvonta. Heijastin on sielläkin ja blogiin pääsee tästä.

Heijasti heilumaan!!