Tällaisina päivinä arki on harmaata ihan sanan mukaisesti. Näkymää työhuoneen ikkunasta ei voi hyvällä tahdollakaan kovin pirstäväksi tai inspiroivaksi sanoa. Harmaata, harmaata, harmaata...
Harmaa ei koskaan ole ollut mikään lempivärini. Kaikista kamalin harmaa on sellainen haalean vaalean harmaa. Tuntuu, että se vie viimeistekin värit ja voimat. Jos harmaata pitää olla. niin sitten tummanharmaata kiitos.
Googlettelin, mitä netti sanoo harmaasta ja löysin tuollaisen sitaatin
Harmaa on soinniton ja liikkumaton. Mutta tämä liikkumattomuus on
toisen luonteista kuin vihreän rauha... harmaa on sitä
liikkumattomuutta, joka on lohdutonta.
Wassily Kandinsky
Näin on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti