Hiljaista kovin hiljaista on ollut tämän blogin puolella. Hämmästykseni huomasin, että melkein vuosi on mennyt siitä, kun tänne olen mitään kirjoittanut. Työjutut, artikkelit ja niiden deadlinet ovat päässeet himmentämään Helmien Hohteen ihan täysin.
Tämä hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että olisin illat istunut zombiena tv:n ääressä. Ehei! Meneillään on kolme ikuisuusprojektia neulerintamalla, joita pyrin valmiiksi saattamaan. Tämän lisäksi on tehtaalta valmistunut sukkaa, lapasta ja pipoa. Täytyy myöntää, että koruharrastus on vähän jäissä kuitenkin. Viimeaikoina siemenhelmet ovat kuitenkin vähän alkaneet pusseistaan kuiskuttelemaan.
Keväällä on kukkapenkkiäkin laitettu, mutta tämä kesä esteri-meininkineen ei ole ollut kovin suosiollinen kukkasille. Keväällä istutin suurin toivein sipuleitakin, mutta tällä viikolla totesin, että kaikki sipulit olivat liiallisesta sateesta mädäntyneet tai sitten täynnä pieniä valkoisia toukkia. Biojätelaatikko sai siis sipulisatoni hotkaista. No uutta kesää odotellessa....
Tämä teksti olkoon Helmien Hohteen kiillotuspuheenvuoro. Kuvia ei nyt ole esittää, mutta sen kerron, että isoäidinneliöt liittyvät siihen yhteen ikuisuusprojektiin.
