Teimmepä piparkakkutalon

Kuusien kätkössä piilossa on mökki pikkuisen tontun. Tämä on muuten ensimmäinen piparkakkutalo minkä olen tehnyt. Mökkiä kasatessa palovamman sai vain vasemmankäden etusormi.

Rauhallista ja leppoisaa joulua! 

Harmaus maximus

Tällaisina päivinä arki on harmaata ihan sanan mukaisesti. Näkymää työhuoneen ikkunasta ei voi hyvällä tahdollakaan kovin pirstäväksi tai inspiroivaksi sanoa. Harmaata, harmaata, harmaata...

Harmaa ei koskaan ole ollut mikään lempivärini. Kaikista kamalin harmaa on sellainen haalean vaalean harmaa. Tuntuu, että se vie viimeistekin värit ja voimat. Jos harmaata pitää olla. niin sitten tummanharmaata kiitos.

Googlettelin, mitä netti sanoo harmaasta ja löysin tuollaisen sitaatin 

Harmaa on soinniton ja liikkumaton. Mutta tämä liikkumattomuus on toisen luonteista kuin vihreän rauha... harmaa on sitä liikkumattomuutta, joka on lohdutonta.
Wassily Kandinsky

Näin on!
 

Hei hei heijastin!

aarikka.com

Heijastin on nyt erittäin ajankohtainen. Itselläni on ihan tavallisia heijastimia. Heijastin asiaa miettiessäni tuli mieleen pankkien ja vakuutusyhtiöiden heijastimet silloin, kun olin lapsi. Osuuspankin heijastin näytti tältä Jakaakohan kyseiset laitokset enää heijastimia vai toimivatkohan niin tiukalla budjetilla yt neuvotteluiden puristuksessa, että ei ole varaa heijastimia jaella. Jokainen hankkikoon itse heijastimensa! Tuo 70-luvulta päivää -blogi on muuten aika huikea. Ihan vasta siihen törmäsin ja jotain elementtejä lapsuudenkodista sieltä löytyy.

Sitten minulla on pari taiteellisempaa heijastinta. Ensimmäinen on joulutorilta ostettu Naisten pankin heijastin ja toinen Soma collectionin heijastin. Tähän kirjoitukseen minut innoitti Kummitustalon kuvakirja -blogin arvonta. Heijastin on sielläkin ja blogiin pääsee tästä.

Heijasti heilumaan!!

Valmista tuli!

Nimittäin niistä satavuotiaan villasukista. Tällaiset ne nyt ovat. 

Lankana näissä sukissa Novitan Seitsemän Veljestä jättiraitaa. Tuota lankaa ei enää varmaankaan kaupoissa ole, mutta löytyy kyllä minun lankakorista. Niin, mulla on lankakorina tällainen pärekori. Olen saanut sen kerran lahjaksi ja tykkään siitä kovasti. Kaikki langat ei tosin tuossa korissa ole, vaan lankapusseja löytyy kyllä mualtakin...

Ulkona on jo niin kylmää, että villatamineet alkaa tosiaan olla tarpeen.

Pinterestistä poimittuja

Pinteres on varsin koukuttava. Sieltä voi löytää paljon jänniä ja nokkelia juttuja. Tässä oli muutamia poimintoja... Pinterestiin on kyllä helppo luoda itselleen arkisto omaa silmää mielyttävistä jutuista.

Sunnuntaina

Pihan keltaiset vaahteranlehdet houkuttelivat tekemään syksyisen ovikoristeen sillä aikaa kun tytär rakenteli omia projektejaan hiekkalaatikolla. Ihan kivaa oli näpräily keltaisten lehtien parissa ja lopputuloksesta tuli oikein näyttävä.


 

Muutenkin tuli räpsittyä kuvia pihan syksystä. 

Edellisen postauken sukkaprojekti jatkuu. Nyt on varsi ja kantapää valmiina. Muut velvollisuudet vain meinaa häiritä sukan valmistumista, mutta kyllä se valmiiksi tulee.

Villasukat 100-vuotiaalle

Wikipedia kertoo, että villasukka on villalangasta valmistettu sukka. Villasukka neulotaan yleensä puikoilla ja niitä on valmistettu Suomessa kautta aikojen. Lisäksi Wikipedia tietää kertoa, että villasukkapariin kuluu lankaa noin 70-150 grammaa ja että yksinkertaisen sukkaparin neulominen ei ole erityisen vaikeaa.

Se miksi villasukat tuli juuri nyt mieleen johtuu osaksi siitä, että parhaillaan minulla on villasukat jalassa. Omatekemät ja hempeän kirjavat. Tärkein syy villasukkatekstilleni on kuitenkin alkujaan muutamista blogeista löytämäni kirjoitus villasukkatalkoista 100-vuotiaille. Kiinnostuin aiheesta ja otin asiasta selvää. Villasukkatempaus on lähtenyt siis liikkeelle vastavetona Kelan päätökselle lopettaa torkkupeittojen lahjoittaminen 100-vuotiaille. Talkoiden takana on Mirka Johansson ja sukkatempauksesta voi lukea lisää täältä. Facebook ryhmäkin tälle hyvälle asialle on olemassa.

Sukkapuikoillani on tänä syksynä koko elämän kirjo. Viime viikolla lähti postin mukana villasukat viikon ikäiselle ja nyt on puikoilla sukat 100-vuotiaalle. Kuva tulee kunhan ne 100- vuotiaan sukat ovat valmiit.

Neulomisiin!

Tärkeintä on matka ei määränpää

Tämän otsikon alle suunnittelin kirjoittaa ihan muuta, mutta sopii tämä syksyisen kävelylenkin otsikoksi. Vaeltelua sinne tänne kameran kanssa...

Mikä kukka tämä on?

Pihan aurinkoinen

Mihinkähän lähtis?

Follow my blog with Bloglovin

Kiiltäväksi jynssäystä

Hiljaista kovin hiljaista on ollut tämän blogin puolella. Hämmästykseni huomasin, että melkein vuosi on mennyt siitä, kun tänne olen mitään kirjoittanut. Työjutut, artikkelit ja niiden deadlinet ovat päässeet himmentämään Helmien Hohteen ihan täysin.

Tämä hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että olisin illat istunut zombiena tv:n ääressä. Ehei! Meneillään on kolme ikuisuusprojektia neulerintamalla, joita pyrin valmiiksi saattamaan. Tämän lisäksi on tehtaalta valmistunut sukkaa, lapasta ja pipoa. Täytyy myöntää, että koruharrastus on vähän jäissä kuitenkin. Viimeaikoina siemenhelmet ovat kuitenkin vähän alkaneet pusseistaan kuiskuttelemaan. 

Keväällä on kukkapenkkiäkin laitettu, mutta tämä kesä esteri-meininkineen ei ole ollut kovin suosiollinen kukkasille. Keväällä istutin suurin toivein sipuleitakin, mutta tällä viikolla totesin, että kaikki sipulit olivat liiallisesta sateesta mädäntyneet tai sitten täynnä pieniä valkoisia toukkia. Biojätelaatikko sai siis sipulisatoni hotkaista. No uutta kesää odotellessa....

Tämä teksti olkoon Helmien Hohteen kiillotuspuheenvuoro. Kuvia ei nyt ole esittää, mutta sen kerron, että isoäidinneliöt liittyvät siihen yhteen ikuisuusprojektiin.